Lääkärin ammatti

Yleislääkäri on jokapaikan höylä. Yleislääkärin vastaanotolle voi saapua mitä tahansa sairautta poteva potilas, joten hänen täytyykin tietää paljon kaikista lääketieteen osa-alueista. Lisäksi yleislääkäri tekee toimenpiteitä, kuten poistaa luomia, sulkee haavoja ompelein ja antaa potilaille lääkepistoksia. Keskustelutaidot ovat yleislääkärin tärkein työkalu oireiden selvittämisessä ja hoitovaihtoehtoja pohtiessa. Haastavissa tapauksissa hän voi lähettää potilaan johonkin tiettyyn lääketieteen osa-alueeseen perehtyneen erikoislääkärin vastaanotolle. Yleislääkärin työ sopii laajan lääketieteellisen yleissivistyksen hankkineelle lääkärille, joka ei pelkää epävarmuutta tai yllättäviä haasteita.

Sisätautilääkäri on lääketieteen salapoliisi, jonka tehtävänä on löytää syy potilaan kummallisille oireille. Hän osaa tunnistaa sydän-, keuhko- ja aivosairauksia pelkästään potilaan ulkonäköä tarkastelemalla. Sisätautilääkärit ovat perehtyneet yhteen tai useampaan tautiryhmään, kuten kardiologiaan, neurologiaan, reumatauteihin tai gastroenterologiaan. Perehtyminen tapahtuu lääketieteen opintojen jälkeen erikoislääkärikoulutuksessa, joka kestää useita vuosia. Sisätautilääkärin työ sopii älyllisiä haasteita kaipaavalle lääkärille ja tarjoaa hyvät mahdollisuudet tieteelliseen tutkimukseen.

Kirurgit ovat erikoistuneet hoitamaan potilaita leikkaamalla. Kirurgiksi pääsee hakemalla lääketieteen opintojen jälkeen kirurgian opintoihin sairaalaan. Kirurgin haastavassa työssä täytyy tuntea laaja kirjo kirurgisesti hoidettavia sairauksia ja osata erilaisia leikkaustekniikoita, joten koulutus on pitkä, jopa kuusi vuotta. Kirurgit hoitavat tyypillisesti tietyn alueen ongelmia. Ortopedi hoitaa luiden ja lihasten sairauksia, sydänkirurgi sydämen ja rintakehän sairauksia ja aivokirurgi aivoja ja selkärankaa. Kirurgi näkee työnsä hedelmät hyvin konkreettisesti ja voi parantaa monet potilaistaan verrattain nopealla leikkauksella pitkän lääkehoidon sijaan. Kirurgeilta vaaditaan kuitenkin itsevarmuutta, kykyä tehdä nopeita päätöksiä ja hyvää itsehillintää. He eivät hoida potilaita yksin, vaan mukana leikkaussalissa ja sen ulkopuolella on suuri tiimi muita lääkäreitä, sairaanhoitajia ja terveydenhuollon ammattilaisia.

Populaarikulttuuri antaa kuvan patologeista ruumiinavaussalissa yksin viihtyvinä kummajaisina. Tämä ei kuitenkaan ole täysin totta. Patologit tuntevat elimistön eri kudokset perinpohjin aina silmämääräisestä tarkastelusta mikroskooppisiin yksityiskohtiin. Heidän ammattitaitonsa on elintärkeää esimerkiksi selvitettäessä, onko leikkaussalissa makaavalta potilaalta otettu näyte normaalia kudosta vai syöpä. Upouusia kemiallisia ja biologisia menetelmiä, kuten immunohistokemiaa, käytetään patologiassa selvittämään kummallisilta näyttävien kudosten alkuperää. Patologia sopii tautien luonteesta syvällisesti kiinnostuneelle lääkärille, jolla on erinomainen visuaalinen hahmottamiskyky.

Lääketieteellinen nukutus on tila jonka mekanismit ovat jopa tieteelle verrattain tuntemattomia. Anestesiologit kuitenkin tietävät, miten tämä tila toteutetaan turvallisesti ja hallitusti. Heidän ansiostaan leikkauspotilaat eivät tunne kipua tai muista leikkausta. Nykyaikainen kirurgia ei olisi mahdollista ilman heidän asiantuntemustaan. Leikkaussalien ulkopuolella anestesiologit hoitavat tehohoitopotilaita ja suorittavat erilaisia haastavia toimenpiteitä, kuten hengitysletkun laittamisen ja hermojen puudutuksen ultraääniohjauksessa. Anestesiologeilta vaaditaan rautaisia hermoja ja syvällistä tietämystä lääkkeiden vaikutuksista.