Yliopistojen ainejärjestöjen sisäinen häirintä on ollut esillä mediassa viimevuosina. Nata Salmela nosti esiin loppuvuodesta 2020 naisten seksuaalisen ahdistelun teekkaribileissä (1). Keskustelu herätti laajasti eri tiedekuntien ainejärjestöt pohtimaan häirintää omissa tapahtumissaan sekä tekemään ennaltaehkäiseviä toimia häirinnän kitkemiseksi.
Miksi olemme viimeisiä?
Teksti: Venla Alanko & Laura Martikainen
Kuvitus: Uliana Tyllinen & Paula Oulujärvi
Yliopistojen ainejärjestöjen sisäinen häirintä on ollut esillä mediassa viime vuosina. Nata Salmela nosti esiin loppuvuodesta 2020 naisten seksuaalisen ahdistelun teekkaribileissä (1). Keskustelu herätti laajasti eri tiedekuntien ainejärjestöt pohtimaan häirintää omissa tapahtumissaan sekä tekemään ennaltaehkäiseviä toimia häirinnän kitkemiseksi.
Havahduimme pohtimaan, miten häirinnän ja ahdistelun vastainen liikehdintä näkyy omassa lääkisyhteisössämme vain huomataksemme, että olemme huomattavasti muita jäljessä. Millaista häirintä on lääkisyhteisössä ja miten opiskelijat sen kokevat? Millaista työtä muissa ainejärjestöissä on tehty häirinnän kitkemiseksi? Ennen kaikkea – miksi olemme viimeisiä?
Oikaisu: Seksi-Q:n paperipainoisessa numerossa on puhuttu Lääketieteellisestä tiedekunnasta, kun on tarkoitettu lääketieteellisiä kandidaattiseuroja, eli LKS:ää, HLKS:ää ja Thoraxia. Lääketieteellinen tiedekunta sisältää myös psykologian ja logopedian koulutusohjelmat, emmekä tässä artikkelissa kommentoi psykologian ja logopedian ainejärjestöjen häirintää estävää politiikkaa. Toimitus pahoittelee virhettä, ja se on korjattu nettiartikkeliin.
Teetimme Q-kautisen toimesta Helsingin yliopiston lääketieteen opiskelijoille kohdistetun häirintäkyselyn seksuaalisesta häirinnästä opiskelijatapahtumissa. Kysely sisälsi Tasa-arvovaltuutetun laatiman määritelmän seksuaalisesta häirinnästä ja sen alatyypeistä sekä Suomen YK-liiton laatimat Turvallisemman tilan periaatteet. Kyselyssä kysyttiin vastaajan vuosikurssia, opiskelulinjaa, sukupuolta, ikää ja- kokemusta seksuaalisesta häirinnästä sekä lääketieteellisten kandiseurojen ulkopuolisessa opiskelijatapahtumassa että lääketieteen kandiseurojen järjestämässä opiskelijatapahtumassa. Kyselyssä ei eritelty lääketieteellisiä kandiseuroja, joten kyselyn vastaukset koskivat niin LKS:n, Thoraxin kuin HLKS:kin tapahtumia – kuitenkin huomioiden, että suurin osa vastaajista oli LKS:njäseniä.
Kyselyyn vastasi yhteensä 268 opiskelijaa. Vastanneiden sukupuolijakauma vastasi pitkälti lääketieteen opiskelijoiden sukupuolijakaumaa – 68,7 % vastanneista oli naisia, 30,2 % miehiä ja 1,1 % muunsukupuolisia. 87,9 % vastanneista oli medisiinareita ja 12,1 % denttareita.
Seksuaalisen häirinnän kokemukset muiden opiskelijajärjestöjen tapahtumissa ja lääketieteellisen kandiseuran tapahtumissa vaihtelivat keskenään jonkin verran. Yleisesti lääketieteellisen opiskelijajärjestön tapahtumissa häirintää koettiin muiden opiskelijajärjestöjen tapahtumia vähemmän – lääketieteellisen opiskelijajärjestöjen tapahtumissa seksuaalista häirintää koki 14,2 % vastanneista kun taas muiden opiskelijajärjestöjen tapahtumissa häirintää koki 19,5 %. Tasa-arvobarometri 2017 -raportin mukaan seksuaalista häirintää kokee elämänsä aikana naisista 38 prosenttia ja miehistä 17 prosenttia (2), joten molemmat tilastot ovat tähän nähden positiivisia. Toki huomioitavaa on, että Tasa-arvobarometrin häirintäprosentit tarkoittavat koko elämän aikana koettua häirintää, eivätkä opiskelijatapahtumat kata näistä mahdollisista häirintätilanteista kaikkia.
Häirinnän luonne poikkesi jonkin verran muiden opiskelijajärjestöjen ja lääketieteellisen opiskelijajärjestön järjestämissä tapahtumissa. Muiden opiskelijajärjestöjen järjestämissä tapahtumissa vallitsevat häirinnän muodot olivat ”härskit puheet, kaksimieliset vitsit sekä vartaloa, yksityiselämää koskevat huomautukset tai kysymykset” (60,6 % häirintää kokeneista) ja ”fyysinen koskettelu” (60,6 %), kun taas lääketieteellisen opiskelijajärjestön järjestämissä tapahtumissa ”fyysinen koskettelu” oli ylivoimaisesti yleisin häirinnän muoto (64,6 %). Toiselle sijalle lääketieteellisen opiskelijajärjestön tapahtumien häirinnän muodoista tuli ”sukupuolisesti vihjailevat eleet ja ilmeet” (37,5 %) ja ”härskit puheet, kaksimieliset vitsit sekä vartaloa, yksityiselämää koskevat huomautukset tai kysymykset” (37,5 %).
Lääketieteellisen opiskelijajärjestön tapahtumissa häirinnästä nousee esiin useaan kertaan esimerkiksi sopimaton koskettelu tanssilattialla. ”Häirintätilanteissa [on] yleensä hyödynnetty täyttä tanssilattiaa tms., esim. tuntematon mies on tanssinut takanani ja yhtäkkiä tunsin, että hän veti vartaloani törkeästi kiinni itseensä, eikä päästänyt irti vaikka sanoin”, eräs kyselyyn vastaaja kertoo. Fyysistä koskettelua kuvataan paljon: on takapuolen koskettelua halauksen yhteydessä, vyötäröltä kiinni ottamista, nännien koskettelua sekä sukuelinten ja haarojen kourimista. Eräs kertoi epätosien juorujen levittämisestä opiskelijayhteisössä, toisesta oli piirretty seksuaalissävytteinen kuva laulukirjaan ja osoitettu se hänelle. Vastanneista yhteen oli kohdistunut raiskaus tai sen yritys. Kaiken kaikkiaan häirintäkyselyn vastaukset osoittavat, miten eri muodoissa seksuaalinen häirintä voi ilmetä. Tämä voi osaltaan vaikeuttaa seksuaalisen häirinnän tunnistamista.
Häirintäkyselyssä Kandiseuran järjestämistä tapahtumista eniten mainittuja olivat sitsit, Club Candy ja Ylämaankisat. Eräs vastaaja mainitsee Ylämaankisojen rastit, joissa on painostettu erityisesti naisia alastomuuteen, mutta lisää, että rastien tyyli on onneksi vuosien varrella muuttunut. Toisaalta toinen vastaaja kertoo tämän vuoden Ylämaankisojen rastista, joissa osallistujien oli määrä tunkea sormi erilaisiin materiaaleihin, kuten seksileluun. Vastaaja oli kokenut rastin erittäin epämukavaksi. Ylämaankisojen Miss Medica on onneksi jo menneisyyttä, mutta kisaa ei koettu täysin ongelmattomaksi tänäkään vuonna. ”Ylämaankisojen missikisa oli transfobinen”, eräs vastaajista kirjoittaa. ”Joillekin hahmoille naurettiin vain, koska he esittivät trans/drag-queeniä ja siinä oli koko hahmon hauskuus.” Club Candy on toiseksi eniten mainittu tapahtuma heti sitsien jälkeen – toisaalta rohkaiseehan jo tapahtuman nimikin vanhempia vuosikurssilaisia metsästämään ensimmäisen vuoden opiskelijoita kuten karkkeja karkkikaupassa.
Mielenkiintoinen löydös häirintäkyselyssä oli erot sukupuolten välillä koetussa häirinnässä. Muiden opiskelijajärjestöjen tapahtumissa miehistä 11,1 prosenttia häirittiin, kun taas naisista peräti 20,4 prosenttia. Kuitenkin lääketieteellisen opiskelijajärjestön tapahtumassa naisista häirittiin vain 11,8 prosenttia, kun taas miehistä 13,9 prosenttia – eli 2,1 prosenttiyksikköä enemmän kuin naisia. Tämä voi selittyä sillä, että mahdollisesti juuri häirintää kokeneet miehet ovat valikoituneet vastaamaan kyselyyn. On kuitenkin tärkeää pohtia, miksi sukupuolierot häirinnässä ovat niin erilaiset lääkiksen tapahtumissa verrattuna muiden opiskelijajärjestöjen tapahtumiin.
Vaikka seksuaalinen häirintä klassisesti leimataan vain naisiin kohdistuvaksi ongelmaksi, voi todellisuus olla hyvin toisenlainen. Eräs kyselyyn vastanneista painottaa, että myös miehet kokevat häirintää ja ahdistelua: ”Naisia ahdistellaan moninkertainen määrä, ja se on hirveää ja väärin, mutta miehenä minusta tuntuu, että asia on arkaluontoinen johtuen – – suuresta voimaerosta.” Onkin tärkeää avata silmät miehiin kohdistuvalle häirinnälle. Ongelmaan puuttumisessa auttaa tietoisuuden lisääminen seksuaalisen häirinnän moninaisesta kirjosta.
Myös muunsukupuolisten kohtaama häirintä oli korkeampi lääketieteellisen kandiseuran kuin muun ainejärjestön järjestämässä tapahtumassa. Tämä yhdistettynä Ylämaankisojen koettuun transfoobisuuteen antaa ainejärjestöllemme syytä pohtia, toteutuuko tasa-arvo yhteisössämme.
59,0 prosenttia vastanneista häirintää kokeneista oli sitä mieltä, että alkoholilla on ollut vaikutusta asiaan. Useat vastaajat kertoivat erikseen alkoholin roolista häirintätilanteessa. ”Yleensä häirintätilanteissa häiritsevä osapuoli on ollut erittäin päihtynyt, eikä muista tapahtunutta seuraavana päivänä”, eräs kirjoittaa. Kuitenkin asia ei ole yksiselitteinen. ”Kysymyksessä ’onko alkoholilla vaikutusta asiaan’ valitsin ’en ole varma’, koska uskoisin, että osassa tilanteissa oli ja osassa taas ei”, yksi vastaajista toteaa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että valtaosassa tapauksista alkoholilla on ollut vaikutusta. Ehkä tämä antaa lääketieteellisille ainejärjestöille aihetta pohtia, onko alkoholin rooli tapahtumissamme tarpeettoman suuri.
Enemmistö vastaajista (54,3 %) koki tarvetta Kandiseuran selkeästi nimeämälle ja selvälle häirintäyhdyshenkilölle. Häirintäyhdyshenkilö olisi helppo ja käytännöllinen tapa puuttua opiskelijayhteisössä tapahtuvaan häirintään ja luoda näin tapahtumista turvallisempia kaikille. Monet vastanneista ihmettelivätkin, miten jäljessä lääkiksessä ollaan muihin ainejärjestöihin verrattuna: ”Olen seurannut, miten muissa opiskelijajärjestöissä on viime vuosina voimakkaasti havahduttu häirinnän olemassaoloon ja esimerkiksi häirintäyhdyshenkilö tms. periaatteet kyseisiä tilanteita varten on nykyään monissa juhlissa. Lääkiksessä tähän on melko myöhään havahduttu enkä itse ainakaan tiedä, kenelle ilmoittaa ongelmatilanteesta.”
Häirintäkyselyn mukaan suurin osa lääkisläisistä ei ole kokenut seksuaalista häirintää opiskelijatapahtumassa. Kaiken kaikkiaan häirintäkyselyn tulokset viittaavat siihen, että lääkisläiset kokivat lääketieteellisen ainejärjestön tapahtumien olevan turvallisempia verrattuna muiden ainejärjestöjen järjestämiin tapahtumiin. Mahdollinen selitys tähän voi olla esimerkiksi se, että lääkisyhteisö muodostuu intensiivisten opintojen takia hyvin tiiviiksi, opiskelijat tuntevat toisensa ja häirintää voi tämän takia olla vähemmän. Kuitenkin on tärkeää tiedostaa, ettei tämä ole kaikkien lääkisopiskelijoiden todellisuus. On yhteinen vastuu tehdä yhteisöstämme jokaiselle turvallinen paikka olla.
Lähdimme selvittämään miten muut ainejärjestöt Aalto-yliopistossa, Helsingin yliopistossa ja Helsingin alueen ammattikorkeakouluissa pyrkivät vähentämään häirintää yhteisöissään. Kävimme läpi neljänkymmenen kolmen ainejärjestön nettisivut turvallisemman tilan ja häirintäyhdyshenkilöiden osalta. Kahdellakymmenellä yhdeksällä ainejärjestöllä on suorat ja selkeät linkit häirintäyhdyshenkilöihin, ja mainittakoon, että jokaisen ammattikorkeakoulun kohdalla tämä toteutui. Turvallisemman tilan periaatteita löytyi yli puolet vähemmän.
Lähetimme ainejärjestöille sähköpostin, jossa kysyimme toimintatavoista häirinnän vähentämiseksi. Kun ensimmäisiä vastauksia alkoi saapua, vetivät ne sanattomaksi jo positiivisuudellaan ja informatiivisuudellaan, mutta ennen kaikkea sillä, kuinka pitkälle asioita on mietitty ja kuinka aktiivisesti niitä jatkuvasti pyritään kehittämään. Nyt tätä kirjoittaessa on vaikea reflektoida muutaman kuukauden takaista tietämystä, koska tuntuu siltä, ettei sitä ollut lainkaan. Kirjeenvaihdon myötä selvisi muun muassa se, että HYY:llä on jo useamman vuoden ajan ollut palkatut häirintäyhdyshenkilöt, joihin kuka tahansa Helsingin yliopiston opiskelijoista tai ainejärjestöjen jäsenistä voi olla yhteydessä. Emme muista koskaan saaneemme kyseisten henkilöiden yhteystietoja, eikä niitä löydy LKS:n sivuilta.
Vastanneiden ainejärjestöjen keskuudessa noudatetaan likimain samaa kaavaa: ainejärjestöön nimitetään vuosittain yhdenvertaisuusvastaava, jonka pääsääntöinen tehtävä on edistää turvallisemman tilan toteutumista tai tarkemmin määriteltynä häirinnän vähentämistä. Tapahtumiin nimitetään yleensä tapahtumakohtaiset häirintäyhdyshenkilöt, jotka on selvästi merkitty (yleensä värikkäillä asusteilla) ja jotka pysyvät selvänä koko tapahtuman ajan. Heidän nimensä, kuvansa ja yhteystietonsa jaetaan tapahtumien kuvauksissa, sähköpostilistoilla tai esimerkiksi Instagramissa. Fyysikkokillan vastaaja totesi, että he pyrkivät valitsemaan mahdollisuuksien mukaan eri ikäisiä opiskelijoita tapahtumien “häryiksi”, jotta kynnys ottaa yhteyttä olisi mahdollisimman matala kenelle tahansa. Turvallisemman tilan periaatteita löytyy ainejärjestöstä riippuen niin tilojen seiniltä, nettisivuilta, Facebookista, Telegramista ja laululäsyistä. Jotkin ainejärjestöt ovat luoneet omat turvallisemman tilan periaatteensa, jotka usein pohjautuvat HYY:n ja AYY:n asettamiin periaatteisiin.
On ihailtavaa ja suorastaan hämmästyttävää, miten pitkälle asioita on viety ja kuinka aktiivisesti niitä jatkuvasti pyritään kehittämään. Löytyy yhdenvertaisuuskomiteoita, koko tiedekunnan yhdenvertaisuusiltapäiviä, tapahtumakohtaisia ja vuosikohtaisia häryjä. Häirintälomakkeita, joista osa toimii anonyymiväylinä, näiden kuka tahansa voi nimettömästi ilmoittaa häirinnästä, jonka on kokenut tai nähnyt tapahtuvan. Vaikka tapahtumassa olisi nimetty häirintäyhdyshenkilö, ei häirityn henkilön ole välttämättä helppoa lähestyä puolituttua ainejärjestön edustajaa julkisesti. Yliopiston farmasiakunnalla (YFK) on anonyymiyteen liittyen vaikuttava ratkaisu: “Nettiosoite ja QR-koodi -linkki lomakkeeseen löytyy tosiaan myös turvallisemman tilan periaatteistamme, jotta ilmoituksen teko on mahdollisimman helppoa. Periaatteiden sijoittelu WC-loosseihin on vastaavasti tehty, jotta ilmoituksen voi tarvittaessa tehdä hienovaraisesti, yksityisesti ja turvallisesti.”
Puhuimme puhelimessa Aalto-yliopiston tuotantotalouden ainejärjestön Prodekon yhdenvertaisuusvastaavan kanssa, jolta saimme kuulla AYY:n järjestämistä ”häirintäworkshopeista”, joihin ainejärjestöjen häirintäyhdyshenkilöt voivat osallistua. Häirityn ihmisen kohtaaminen ilman työkaluja ei missään nimessä ole yksinkertainen tai helppo asia, ja kyseisiin workshoppeihin on oltu tyytyväisiä, sillä ne antavat työkaluja toimia häirintätilanteissa. Olimme yhteydessä HYY:n häirintäkomiteaan siitä, olisiko samankaltaista mahdollisuutta tarjolla Helsingin yliopistossa opiskeleville. Saimme vastauksen saman päivän aikana: ”HYY järjestää vuosittain tapahtumaturvallisuuskoulutuksia, jotka on suunnattu järjestötoimijoille. Koulutuksissa käydään läpi toimintaa häirintätilanteissa tapahtumaturvallisuushenkilöiden näkökulmasta, mutta myös yleisemmin. Tänä vuonna näitä koulutuksia on järjestetty kaksi. Selvitämme, olisiko meillä mahdollisuutta järjestää vielä kolmatta, mutta ainakin keväällä 2023 tällainen olisi taas tulossa.”
Ainejärjestöille löytyy koulutustukea myös HYY:n puolesta. Hyvä kysymys onkin, kuuluuko häirintätilanteiden, jotka jo lievinäkin ovat vakavia, selvittäminen kouluttamattomille opiskelijoille? Kysymys, jonka kanssa moni ainejärjestö kipuilee, kuten EKY:n sosiaalipoliittinen- ja yhdenvertaisuusvastaava kiteytti: “Olemme myös keskustelleet dekaanin ja opintoneuvojan kanssa siitä, että tulisiko tiedekunnalla itsellään olla joku häirintäyhdyshenkilö, sillä kyseinen virka yksittäiselle opiskelijalle on ja olisi mielestämme yksittäiselle opiskelijalle (jolla ei lähtökohtaisesti ole koulutusta tai omia resursseja lähteä häirintätapauksia käsittelemään ja selvittämään) henkisesti liian raskasta.”
Keskustelimme puhelussa myös siitä, miten omalla esimerkillään voi ylläpitää turvallisempaa tilaa. Miten voi itse puuttua oman kaverin tai tuntemattoman epäilyttävään käytökseen? Miten luodaan ympäristö, jossa muiden ihmisten toimintaan olisi mahdollisimman matala kynnys puuttua?
Ennen tämän projektin aloittamista, meillä oli tapana ajatella, että eihän meille ole koskaan käynyt omissa tapahtumissa mitään, että olemme aina kokeneet olomme turvalliseksi, ja että häirintä tuntuu omissa tapahtumissa olemattomalta verrattuna moniin muihin tilanteisiin. Tämän ajatuksen vaara piilee siinä, että on naiivia olettaa, ettei häirintää koskaan tapahtuisi. Sitä paitsi sitä on jo tapahtunut. Kaikki häirintää vähentävät toimenpiteet: turvallisemman tilan tavoitteleminen, QR-koodit vessoissa, häirintäworkshopit, häirintäyhdyshenkilöiden esittäytyminen ja heidän yhteystietojensa jakaminen yhteisten tilojen seinille ja ainejärjestön nettisivuille on ennen kaikkea ennaltaehkäisyä, ei hätätoimenpide.
Sähköposteissa monet pohtivat jo valmiiksi monipuolisissa vastauksissaan sitä, miten he voisivat edelleen ainejärjestönä kehittää toimintatapojaan. Työ häirinnän vähentämiseksi on aktiivista, ja turvallisempaa tilaa luodaan jatkuvasti. Mieleenpainuvin, ja mielestämme tutkimuksemme keskeisin viesti, tuli Kronos ry:n yhdenvertaisuusvastaavalta: “Meillä puhutaan nimenomaan turvallisemman tilan periaatteista, ei turvallisen ja tää on mun näkemyksen mukaan tosi tärkeä erottelu. Täysin turvallista tilaa ei voida koskaan taata, asioita voi unohtua, ihmiset saattaa käyttäytyä huonosti vahingossa tai tahallaan. Turvallisempi tila taas on toteutettavampi ja se ilmaisee, että yhdenvertaisuus ja siihen pyrkiminen on prosessi, joka vaatii jatkuvaa työtä ja halua toimia paremmin.”
Tämän tekstin tarkoituksena ei ole pelotella, tuomita, haukkua tai loukata ketään. Tämä teksti pyrkii kiteytymään nimenomaan tähän tavoitteeseen: ajatukseen yhteisöstä, joka haluaa lisätä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa ja pyrkii jatkuvasti mahdollistamaan turvallisempaa tilaa nyt ja aina. Se, miten se käytännössä toteutuu. ei ole Q-kautisen käsissä, mutta mitä ilmeisimmin tapoja on lukuisia, ja vain taivas on rajana.
HYY:n häirintäyhteyshenkilöt
“HYYssä toimii kaksi häirintäyhdyshenkilöä, jotka tarjoavat tukea häirintää, ahdistelua, kiusaamista, syrjintää tai muuta epäasiallista kohtelua kohdanneille HYYn jäsenille. Myös HYYn piirissä toimivat järjestöt voivat konsultoida häirintäyhdyshenkilöitä häirintätilanteissa. Yhteydenotot ovat täysin luottamuksellisia, ja häirintäyhdyshenkilöillä on vaitiolovelvollisuus.”
Tavoitat kummankin häirintäyhdyshenkilön sähköpostilla osoitteesta
hairintayhdyshenkilo@hyy.fi
Tiia Niemi
tiia.niemi@hyy.fi
050 543 9608
Janne Kajander
janne.kajander@hyy.fi
050 543 9609
Lähteet:
- Opiskelijat kertovat naisten seksuaalisesta ahdistelusta teekkaribileissä – ”fuksirastilla” painostettu juomaan piimää miesopiskelijan haarovälistä: https://yle.fi/uutiset/3-11672836
- Tasa-arvobarometri 2017: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3932-5