Yhteiskunnalliset asiat kiinnostivat Akia jo nuorena. Lukion alusta alkaen hän oli mukana teinikunnassa. ”Kiinnosti erilaiset koulumaailmaan, yhteiskuntaan ja kansainvälisyyteen liittyvät asiat. Täytyy muistaa, että silloin Suomi oli aika umpeutunut vielä, ja maailmalla käytiin Vietnamin sotaa. Ruvettiin tekemään ensimmäisiä taksvärkkejä, Mosambikiin ja Peruun, ja kaikkea tällaista kehitysapujuttua.” Vahvan kiinnostuksen myötä Lindén päätyi hakemaan ja pääsi opiskelemaan valtiotieteitä lääketieteen rinnalle.

Päästyään opiskelemaan Lindén lähti heti mukaan opiskelijapolitiikkaan. ”70-luvun alku oli valtavan politisoitunutta aikaa, ja lähdin politiikan vasempaan laitaan, mikä oli siihen aikaan hyvin yleistä. Silloisista lääketieteen opiskelijoista munkin kurssilla oli erilaista punasen värin astetta. Vihreitä ei ollut Suomessa kukaan vielä keksinytkään.” Hän toimi hetken mm. kandiseuran varapuheenjohtajana. Lukion teinikunta-ajat veivät Lindénin silloiseen Suomen teiniliiton hallitukseen, jossa oli mukana mm. Erkki Liikanen ja nykyinen kansanedustaja Satu Hassi. Oli noin kahden vuoden vaihe, kun opintokirjaan ei tullut yhtään merkintää, vaan pääpaino oli politiikassa. 1976 Lindén tuli valituksi Turun kaupunginvaltuustoon, ollessaan vielä kandi. ”Viimeisenä opiskeluvuotena panin kurssikirjat pinoon, aloin siinä huhtikuussa niitä paahtamaan ja jouluksi 1977 valmistuin.” Valmistumisen jälkeen Lindén työskenteli lääninlääkärin virassa, jolloin kuntalaki muuttui niin, ettei voi olla itse kaupunginvaltuustossa, mikäli valvoo virkatyönään kaupungin terveydenhuoltoa. Lakimuutoksen myötä kaikki lääninlääkärit, mukaan lukien Lindén, joutuivat poistumaan kuntapolitiikasta.

Kysymykseen ”Tarvitaanko lääkäreitä mielestäsi politiikassa?”, Lindén siteeraa Rudolf Virchowia, soluteorian keksijää: ”Politiikka on vain lääketiedettä suuressa mittakaavassa.” Tähän hän lisää: ”Jos ajatellaan lääketiedettä: sairaus ja parannus, niin politiikka on sitä, että nähdään yhteiskunnassa joku tauti/sairaus/ongelma ja siihen parannus. Politiikkaan tarvitaan lääkäreitä. Lääkärin ammatti on hieno ammatti, ja mun mielestä 99% lääkäreistä kannattaa harrastaa tosissaan potilaiden hoitoa, mutta on ihan hyvä, että lääkäreitä lähtee myös politiikkaan.”

Lääkärintyö vaikuttaa myös ehdottomasti Lindénin tapaan tehdä politiikkaa.  Mielenkiintoista on, että poliittisen uran alkuaikoina Turun kaupunginvaltuustossa Lindénillä ei ollut kiinnostusta terveyslautakuntaan, päinvastoin. ”Mä ajattelin näin: mulla on se lääkärin työ, jota mä tykkään tehdä, ja se lääketiede on mulla siinä työssä. Mä harrastan politiikkaa muilla aiheilla.” Lindén kuului muun muassa lastensuojelun lautakuntaan, kiinteistö – ja rakennustoiminnan lautakuntaan ja kaupunginsuunnittelun neuvottelukuntaan. Sittemmin roolit ovat tietysti muuttuneet, ja nykyinen pesti perhe- ja peruspalveluministerinä on ennen kaikkea terveydenhuoltopolitiikkaa.