Israelin ote ja vaikutus kansainvälisiin toimittajiin ei välttämättä näy suomalaisille, kertoo Kujala. Jotta toimittaja saa työskennellä, on hänen akkreditoiduttava Israelin Government Press Officella ja hakea itselleen Israelin pressikorttia. Ilman korttia ei pysty liikkumaan eikä saa haastatteluita, ja vaikka kortin saisi, ei toimittajalla ole oikeutta Gazan rajalle seuraamaan tilannetta. Akkreditoinnin mukana tulee paljon propagandaa. ”Kun akkreditoidut alueelle, niin välittömästi pressitoimisto tarjoaa tiedotteita, kuvamateriaalia, ’todellisuuden’ tilannekuvia ja fiksereitä, eli paikallisia avustajia”.

Konfliktin ja miehityksen historian takia Israelissa on paljon eri lehtien kirjeenvaihtajia, kuten BBC:n, CNN:n, uutistoimisto AFP:n ja Reutersin. Suomalaisia kirjeenvaihtajia ei alueella kuitenkaan ole. ”Ongelma on oikeastaan siinä, ettei meillä ole pitkäaikaisia toimittajia siellä alueella, vaan ulkomaantoimittaja heitetään alueelle ja vaaditaan, että hän tuottaa vähintään pari juttua sieltä. Mikä tarkoittaa sitä, että mikäli ulkomaantoimittaja on paikalla ensimmäistä kertaa, niin hän on hyvin altis näille vaikutteille, manipuloinnille ja propagandalle.”

Kun samanlaisia palveluita ja akkreditointia ei Palestiinan puolella ole, toimittaja on hyvin ohjattavissa Israelin narratiiviin. ”Tämä johtaa jo siihen miksi minä sanon, että narratiivia tässä tilanteessa hallitsee Israel voimakkaasti”, Kujala avaa.

Vakituisen kirjeenvaihtajan puute vinouttaa Kujalan mukaan narratiivia kaikista eniten, kun alueella tapahtuu jotain hyvin väkivaltaista, kuten Hamasin hyökkäykset.  ”Silloin se[uutiset] ei kerro todellisuutta siitä tilanteesta, sillä siellä taustalla on se, että arjessa olosuhteet ovat Gazassa ihan hirvittävät. Israel kontrolloi miehitetyn Palestiinan tilannetta jatkuvasti liikkumisen suhteen, estää sähköntuotannon, kontrolloi ruuan tuontia, puhtaan veden tuontia jne. Miehityksen arki ei meille näy, vaan näkyy vain ne leimahdukset, ja sitten me ihmettelemme, että miksi nämä ovat niin aggressiivisia ja miksi nämä tekevät terrori-iskuja. Mutta jos elämä ei ole elämisen arvoista, niin yleensä ihminen silloin syyllistyy ties minkälaisiin tekoihin. Nämä syy-seuraussuhteet eivät meidän mediassamme näy. Se on tässä pielessä ja sen takia Israelin narratiivi on kauhean vahva.” Kujala myös lisää, että ”toimittajat eivät aina tykkää, kun tämän sanoo.”

Israelin vahvuus omassa mediasodassaan näkyy myös Suomen kansan reagoidessa tutkijoiden lausuntoihin. ”Meistä tutkijoista jokainen, jotka ovat olleet äänessä ovat saaneet antisemitistisyytöksiä. Jos ei sitä, niin vähintään kommunistisyytöksiä tai että emme tunnista holokaustia. Mikään näistä ei omalla kohdallani pidä paikkaansa, enkä usko, että vaikkapa Hannu Juusolan kohdalla [pitää paikkansa]”, kertoo Kujala.

Kujala antaa konkreettisena esimerkkinä syy-seuraussuhteen puutteesta HS seuraa -uutisoinnin, jossa kerrotaan, että ”Israel iskee voimalla Gazaan, koska aluetta hallitseva Hamas hyökkäsi 7.10. Israeliin.” ”Tämähän on väärä kehys. Ei tämä alkanut siitä, vaan tämä on jatkunut pitkän aikaa ja miehitys jatkunut pitkään”, Kujala korjaa.

Suomalaisia toimittajia ei ole hirveästi käynyt Gazassa, mikä näkyy Suomen uutisoinnissa. Gazaa on verrattu Espoon kokoiseksi alueeksi, mikä on Kujalan mielestä harhaanjohtavaa. ”Espoon mielikuva on lähinnä westend ja Tapiola, että se on sellaista rikkaiden aluetta… Pitäisi sanoa, että tämä on niin kuin Korso tai joku Varissuo Turusta”, Kujala täsmentää. Kujala kuvailee Gazaa äärettömän tiiviisti rakennetuksi, sulkeutuneeksi maailmaksi. ”Olen itse ollut Gazassa ja silloinkin, kun oli rauhallista, se oli kauhea paikka ja tuskin kukaan meistä haluaisi asua siellä.” Israelissa elävä nuori elää lähes länsimaalaista elämää, kun 23-vuotias gazalainen on elämänsä aikana kokenut peräti 5-6 Israelin kosto-iskua. Miehityksen avovankilaluonteen takia yhteisö on käpertynyt itseensä, eikä paikanpäälle kovin pääse tai edes haluta median edustajia.